Tuomarina oli Salme Mujunen.

Ekana oli hyppäri. Meillä tippui heti eka rima, jonka myötä meni se terävin skarppi. Jatkettiin kuitenkin samalla temmolla, mutta nyt enemmän harkka-fiiliksellä, kuin kisa-fiiliksellä.

Seiska-aita oli meille hankala paikka - siihen tultiin pitkältä suoralta, ja takana oli tyrkyllä putki. Awa tuli sylkkäriin kuitenkin hienosti, vaikka oli kauempana, kuin olin ajatellut. Ja irtosi vielä putkeenkin samalla vauhdilla. Sitten siinä kävi niin, että mä jäin ysi-aidan väärälle puolelle vrt alkuperäiseen suunnitelmaan. Eikä siinä mitään, jos olisi ollut kisafiilis, niin olisin ottanut vekillä ja takari putkella. Mutta kun olin harkkafiiliksellä, niin päätin yrittää alkuperäistä suunnitelmaa, eli valssia ennen putkea - mun korjatessa asemaa aidan takaa sivulle, tuli Awa putkesta ulos ja lähti sivuttais-liikkeeseen mukaan -> aidalta ohi ja seuraavaltakin. En jäänyt jankkaamaan.

Loppu menikin suunnitellusti. Kokeilin vielä loppusuoralla vain juosta Awan vierellä, siis ilman käsinäyttöä, eikä käskyjäkään varmaan kauheasti tullut . Hyvinhän Pupunen veti, suoraan maaliin .

Sitten agirata. Mitähän tästä kertoisi .... No jos eka rata oli vähän uninen, niin tää ei todellakaan ollut. Awa ei ole koskaan mennyt tällä tavalla kun nyt . Irtosi loistavasti, mutta silti kuulo pysyi päällä .  Kontaktit oli kaikki niiiin rumia kuin olla ja voi, yhtäkään ei tehty sovitusti . Mutta puomin jälkeiseen pätkään pituus-rengas-putki-aita-putki-aita olen niiiiin tyytyväinen, että en kykene suremaan noita rumia kontakteja. Awa irtosi arvatusti pituudelle ja renkaalle, mutta lähti silti sylkkäriin, vaikka itse olin vasta tulossa pituuden kohdalla .

Kepeillä sattui joku ihmejuttu. Olisin voinut ottaa edellisen kurvin vielä vähän tiukemmin, mutta se pääsi vähän leviämään. Sitten Awa bongasi ratahenkilön, joka juuri käveli sivussa pois päin. Hetken jo aattelin, että Awa juoksee pois kehästä  -- sitten Awakin havahtui,  nolostui  ja häthätää keksi, että se numerokylttihän oli se mikä kiinnosti ... Päästiin sitten vihdoin jatkamaan matkaa .

Loppusyheröä mietin jo rataantutustumisessa, että miten ihmeessä sen tekisi. Vaihtikset oli valssi nron 15. jälkeen ja siitä tiukka pyöräytys vastaisella. Ja kun ne valssit ei ole meidän vahvuus tällä hetkellä, niin päädyin yrittämään takarilla. Vaikka tiedän, että riski 16-17-välissä oli suuri, että mun ohjaava käsi leviää, jolloinka Awa voipi kiertää nron 17... Nooo, takari onnistui siis ihan ok, mutta Awan liike oli muutenkin niin isoa tänään, että oli menossa nrolta 17 ohi ilman mun ohjaustakin ja sain juuri ja juuri pelastettua sen -- eikä sitten enää taituttu millään vimpalle aidalle. Eikä edelleenkään jääty jankkaamaan.

Päivän saldo siis 2xhyl. Mutta tästä jälkimmäisestä radasta jäi niin hyvä fiilis, vaikka se olikin kaikinpuolin ruma . Jännä miten videolta katottuna eka rata näyttää paljon paremmalta, mutta tokasta jäi niiin paljon parempi fiilis .

Awa-pieni oli selvästi aivan äimistynyt itsekin, että mitä tokalla radalla oikein tapahtui. Ilme oli pitkään   . No ehkä se sai jonkun ahaa-elämyksen ja sulattelee sitä nyt sitten  .