Harkkaratana oli tämän vuoden Fao Open Class -rata. Eli aika haastava ainakin Awan näkökulmasta. Toivon näkökulmaa en uskaltanut edes ajatella ;) .

Awa siis ensin. Alkusyherön neljä aitaa handlattiin ihan hyvin, mutta sitten taas oletin kaikenlaista ja huitaisin huolimattomasti Awan putkeen - jepjep, Awa siis löytyi sitten vieressä olleelta A:lta. Otettiin alusta uudelleen ja nyt vein Awan putken päähän asti molemmin käsin =) , onnistui. Sitten meni taas pätkä hyvin, puomin kontaktit otettiin nätisti ja kepeillemenokin onnistui, jipii! Pujottelu oli hyvässä vauhdissa, kunnes ihan viimeisillä väleillä Awa heitti hanskat tiskiin ja aloitti kadonneen nakin metsästyksen 8/ ! Uskomaton otus! Awa siis sai kesken pujottelun pikkuruisen nakinpalan hajun nenäänsä ja päätti käydä evästämään!

No, kokeiltiin muutama kerta uudestaan, koska aina vaan kummitteli hajut nenään, mutta onnistui se lopulta. Kolmen aidan U-mutka sujui hyvin ja sitten muurille. Sain tehtyä suunnitellun vekin ennen muuria ja käännettyä Awaa jo valmiiksi muurin jälkeiseen mutkaan. Awa irtosi hyvin muurille ja kääntyi haluttuun suuntaan - takajalka vain hipaisi vähän muurin palikkaa ja se putosi. Awa hämääntyi täysin ja lopetti radan kesken tutkiakseen hyvin tarkkaan, että mitä tapahtui. Kun oltiin todettu, ettei mitään mennyt rikki, voitiin taas jatkaa matkaa. Ihan Hullu Otus =) . Päästiin taas vauhtiin ja loppu menikin ihan hyvin.

Toisella kierroksella otin vain lyhyen pätkän, mikä loppui keppeihin, palkkaus nartsalla. Ja sitten vielä ihan keppejä pelkiltään ja palkka nartsalla. Tätä lisää, Awa innostui silminnähden näistä lyhyistä jutuista ja paljosta palkasta. Hyvin jaksoi vielä leikkiä nartsallakin, vaikka oltiin tehty jo aika paljon.

Sitten Toivo. Alku ei näyttänyt yhtään lupaavalta, siis alkulämmittely ja odottelu. Toivo vinkui ja inisi todella epätoivoisesti, oli hyvin huolissaan, että mamma on hänet hyljännyt. Kävelin vuoroa odotellessa kentän lähellä, että näkisi että mami on ihan kunnossa ja hätää ei ole. Kontaktia en saanut juurikaan otettua, oli jo fiilis, että mitähän tästä oikeasti tulee...

No sitten vain lähtöön ja Toivo paikalleen odottamaan. "Toivo ainakin katsoo muhun, että ehkä tämä tästä", ajattelin. Annoin lähtöluvan ja sitten mentiin. Olin itse taas muka vähän pehmeämmänkin koiran kanssa liikenteessä -> tuli vähän epäselvyyttä alussa suunnasta, mutta erheen huomattuani vaihdoin vähän jämäkämpään käskytykseen (ja oikeisiin käskyihin...) ja homma alkoi luistamaan. Mä en itseasiassa tarkkaan muista mitä tapahtui ;) , sen verta haipakkaan mentiin, mutta kaikenkaikkiaan taisi olla ihan ok rata. Virhesaldo: muutama rima, muurin palikka ja kerran hukkasin koiran.

Alun rima korjaantui, kun muistin alusta asti ohjata Toivoa, en siis näitä työn alla olevia aussiloita. Muurin palikka korjaantui kun pysyin tasaisemmassa ohjauksessa muurille asti. Muurin jälkeinen rima pysyi ylhäällä, kun en pomppinut Toivon hyppylinjalla. Ja A:n jälkeinen koiran hukkaus jäi pois, kun en yrittänyt tehdä vekkiä, mitä Toivo ei edes tarvinnut =) .

Molempien hurttiloiden kanssa jäi hyvä fiilis. Katsotaan sitten huomenna, että kuin meitin käy :) .