Fiuku pääsi pitkästä aikaa hommiin, eli esineruutuun ja jälkikeppien hakuun. Esineinä oli kaksi lelua, heijastinnauha ja otsalamppu.

Ruutu 1 oli metsähakkuu-alueella, n. 15x50m, keskellä oli lelu ja muut esineet takareunalla. Fiuku lähti taas hyvin, pyöri keskellä olevan lelun luona, mutta ei löytänyt. Tuli takaisin ja lähetin uudestaan - nyt löytyi. Lähetin uudestaan ja nyt Fiuku lähti hyvin takareunalle asti, mutta samalla vauhdilla kaartoi takaisin, kun ei löytänyt mitään. Sitten meni ihan haahuiluksi ja lopetettiin.

Nyt piti ihan pysähtyä miettimään, että miksi homma ei enää toimi. Keväällä oltiin ihan hyvällä mallilla. Missu mietti viimeksi, että jos Fiukkis on nyt vähän sotkenut asioita, ja meneekin jäljestämällä ruudussa. Asia on hautunut pääkopassa, ja nyt tuntuu, että niin taitaa olla. Ongelmathan alkoi siinä vaiheessa, kun aloin tallomaan ruutua. Alkuun kun kävelin vain rajat ja heitin lelut keskemmälle, niin Fiuku meni selvästi ilmavainulla. Nyt tuntuu olevan ihan lukossa ruudussa, ei saa oikein mistään kiinni. Ei löydä esineitä, vaikka olisi ihan kohdalla - no ainakaan se ei etsi niitä silmällä...

Kaiken lisäksi meillä on edelleen irtoamis-ongelma, maaginen 30m raja ei ole edelleenkään rikki. Eikä nää "turhat" matkat takareunalle ainakaan mitenkään auta tässä asiassa.

Eli ruutu 2 (10x50m) helpommalla pohjalla, eli nurtsilla. Heijastin ja lamppu oli n. 40 metrissä ja lelut takareunalla. Lähetin ja taas mentiin vauhdilla. Sitten haahuiltiin. Fiukkis yritti kyllä kovasti ymmärtää mitä mahdan tarkoittaa... Muutaman uuden lähettämisen kautta löytyi heijastin.

Jätin Fiukun paikkamakuuseen ja hain loput esineet itse. Ajatuksena, että joko Fiuku hakee ne itse, tai sitten mä haen, mutta me ei enää haeta yhdessä. Tähän asti olen haetuttanut yhden tai kaksi esinettä ja viimeinen ollaan haettu yhdessä. Vaikka tarkoitus oli tehdä viimeisestä hausta helppo ja kiva mun mukana olemisella, niin ehkä olen pönkittänyt samalla Fiukun epävarmuutta, ettei sitten haluakaan irrota musta kun pitäisi. Eli testataan nyt sitten tällainen metodi.

Edelleen pitäisi saada Fiukun päässä erotettua maa- ja ilmavainu. Mitenkä sen tekisin, niin tarvii ehkäpä vähän kysellä viisaammilta.

Sitten keppijälki. Maasto oli vaikea, edelleen metsähakkuu-alue, jossa oli paljon irtonaisia oksia ja keppejä. Maastosta kertoo paljon se, että lähtiessä multa tippui yksi keppi maahan, enkä meinannut millään löytää sitä, jotenkin se hukkui täysin maastoon... Jäljen tein pienillä askelilla, keppejä oli 4.

Fiuku lähti hyvin, heti tiesi mitä pitää tehdä. Mulla ei ollut oikein muuta käsitystä jäljestä, kuin että mistä se alkoi. Ei sitten auttanut muu, kuin roikkua narun jatkona =) . Kaikki kepit löytyivät epäröimättä, jee!!! Kylläpä jäi hyvä fiilis, kun samaa ei voi sanoa noista ruuduista...