Raportoitavaa ei kauheasti ole. Fiukun 30vp ja Awan hylly. Siinäpä se.

Joo ;) , Fiukku siis oli agiradalla ensin. Molemmat radat tuomaroi Risse Koponen. Agirata oli ihan ok, alussa kaksi vaikeahkoa paikkaa, mutta muuten suoraa. Ongelmat olivat puomi-ansan välttäminen ja putkelta kepeillemeno.

Eli puomi-ansa oli A-hyppy-putki -mutkassa hypyn takana. Uskoin vielä saavani Fiukun putkeen, mutta riman pysyminen ylhäällä oli eri juttu. Putkelta kepeille harjoittelin 2 vaihtoehtoa, toinen oli vanha tuttu, mutta tuohon paikkaan aika kiireinen ja ahdas, toinen vähemmän harkattu, mutta ehkä toimivampi, mutta uskaltaisiko sitä tehdä... Omaa vuoroa odotellessa päätin yrittää kokeilla tuota vähemmän harkattua. Pelataan uppiniskaista ja rutiköyhää... eiku...

Oli meidän vuoro ja Fiukun asetettuani vilkaisin tuomaria, vaikka lupa olikin lähteä heti edellisen tultua maaliin. Hämäännyin hetkeksi, koska tuomari katseli tuomarinsihteeriä ja muutenkin seisoi sellaisessa paikassa, että mietin, että onkohan mulla lupa lähteä. Mitään merkkiä siihen suuntaan en kuitenkaan saanut, ettei olisi ja lähdimme matkaan. No, tuo pieni hämääntyminen rokotti keskittymistä sen verran, että lähtö oli hätäinen ja eka rima tippui. Sitten myöhästyin seuraavastakin paikasta ja Fiu juoksi A:lta ohi. A:n jälkeen oli hyppy, jonka takana puomi-ansa. Sain Fiukun vedettyä hyvin putkeen, mutta haltuunoton seurauksena rima tippui, kuten olin arvellutkin. Kepeillemeno onnistui loistavasti, jipii! Ja loppu meni muutenkin hyvin, rimoja vain tippui siellä täällä. Kontaktit oli loistavat ja Fiuku oli hyvin kuulolla. Hyppyjä Fiukku haki taas jonkun verran enemmän kuin normaalisti ja tähän on kehitetty sotasuunnitelma, johon palaan myöhemmin.

Awa oli toisella radalla, joka oli hyppyrata. Ihan ok sekin, vaikka alku oli haastava pitkä "suora", joka oli pienillä mutkilla ja päättyi ahtaaseen hyppyrykelmään. Rataantutustumisen päätyttyä en edelleenkään tiennyt miten ohjata Awaa. Vaihtoehtoja oli 2: A) kokonaan ulkoreunalla juosten tai B) kahden takaaleikkauksen kanssa; eka takis olisi pitänyt tehdä pituudella ja toinen oli hankalassa paikassa jatkoa ajatellen. Mutta jos Awa olisi irtoavalla päällä, niin ei olisi mitään jakoa suunnitelmaan A.

Awan Sydänkäpynen Justus meni juuri ennen meitä ja se teki meille pienen jännitysmomentin lisää =) . Awa kuuli vuoroa odotellessa Justun haukun radalta ja oli kiinnostunut. Sain kuitenkin pidettyä Awan huomion hyvin :) . Viimeaikaisten harkkojen perusteella aloin päätymään suunnitelmaan A ja lähtö vielä vahvisti ajatusta, koska Awa ei ollut kovin kiinnostunut radasta odottaessaan lupaa lähteä.

Luvan annoin ja WHUUUUuuuuuUUuuuuummmmmm... Pölyn laskeuduttua keräilin ajatukseni ja tajusin, että se oli Awa joka oli pyyhältänyt sata lasissa mun ohi. Eikun räpeltämään perään ja siis takaaleikkauksia kehiin. Pituus saatiin pelastettua juuri ja juuri, mutta sen seurauksena Awan linja heitti seuraavalle esteelle niin pahasti, että Awa juoksi siitä ohi. Eikun takaisin ja uudelleen hyppäämään aitaa. Pätkä meni hyvin, kunnes taas tajusin, etten millään kerkeä tekemään suunnittelemaani valssia, enkä sitä siis väkisin yrittänyt tehdä. Hypyn sain pelastettua täpärästi. Tässä vaiheessa aloin oikeasti tajuamaan Awan vauhdin ja jäin vähän ihastelemaankin sitä - virhe ;)) ... Ohjauksen puutteesta Awa kiersi yhden aidan. En jäänyt jankkaamaan sitä enää.

Kepeille mentiin sitten ihan miten sattuu kaksi kertaa, kolmannella Awa keskittyi niin, että meni oikein. Kepeiltä oli tiukka 180 asteen käännös putkeen, jonka itse ohjasin huonosti ja Awa jatkoi mun liikkeellä ohi putkesta. No, lopun 4 aitaa oli tätä samaa räpellystä...

Mutta kaameasta ratasuorituksesta huolimatta olin tosi tyytyväinen ja pyörällä päästäni Awan vauhdin takia! Ja vauhti pysyi päällä hyvin, vaikka otettiin aika-ajoin esteitä uusiksi, jee! Innolla jään odottelemaan ensi viikonlopun agikisaa, jos vaikka kartturikin pysyisi matkassa vähän paremmin =) .

Tässä vielä Awa The Tuulispäästä kuva ;) , kiitos kuvaajalle Tarja Puistolle.