Sammutin auton moottorin jo hyvissä ajoin ja annoin auton lipua loppumatkan vapaalla. Vauhti riitti aika lähelle ovea. Otin pussista herkullisen hajuisia makkaroita kourallisen. Toiseen käteen otin vararemmin ja -kaulapannan. Jätin auton avaimet paikalleen. Nousin autosta jättäen auton oven auki. Hiippailin henkeä pidätellen bondi-tyylillä seinänvierustaa ovelle. Vilkuilin ympärilleni sydän jyskyttäen, valmiina maastoutumaan, jos jossakin liikahtaisi jotakin epäilyttävää.

Pääsin ovelle asti ja kokeilin varovasti kahvaa. Jes, ovi oli auki. Voisin siis luopua taskussa varuiksi olleesta tiiliskivestä ;) . Avasin hiljaa oven ja kyyristyin matalaksi, makkarat ja panta ojossa. Sieltä Awa kurkkasikin uteliaana. Awa ei useinkaan hauku, ei nytkään. Ja onneksi se on ahne, makkarat kiinnostivat heti. Ujutin pannan Awalle ja hivutin makkaroilla Awan ulos ovesta. Painoin oven hiljaa kiinni. Hiippailtiin takaisin seinänvierustaa autolle. Tuuppasin Awan ovesta sisään ja menin itse perässä. Heitin remmin kädestä ja starttasin auton. Pakki päälle ja peruutin pihasta pois soran roiskuessa renkaista.

Muutama kilometri ajettiin kuin mielipuolet, välillä kahdella renkaalla kurviin ja välillä ilman yhtään rengasta, kun saatiin aikamoiset vauhdit hyppyreistä. Vilkuilin taustapeiliin hermostuneena, mutta näytti siltä, että kukaan ei seurannut. Sitten uskalsi vähän hidastaa... 

... Nojoo =) . Ei se siis ihan noin mennyt, mutta eikö olisi ollut ihan hyvä varasuunnnitelma, jos olisi näyttänyt siltä, että Awa olisi viihtynyt mummulassa pidempäänkin?

Awa tuli siis ihan mielellään kotiin tänään =) . Tänään sain myös Missun Mallistosta Fiukulle koltun. Kolttu on söpö prinsessa-malli, vaaleanpunainen alaosa ja valkoinen yläosa. Etumuksessa on upea sininen kirjailu "Linnan Neito, Hämeenlinna". Että nyt voi Fiuku olla sitten aikas ylpeä tuota kantaessaan!