Päivän harkat alkoi canicrossin merkeissä Awan kanssa. Vihdoin (taas) on sulanut sen verran, että pääsee juoksemaan. Rullia kovasti kaipasin jalkoihin, Awalla oli taas sen verta kova meno päällä...

Sitten kaikki kolme hurttimusta pääsivät kauniin kevätpäivän kunniaksi tokottelemaan.

Fiukkis oli ensimmäinen uskalias. Tähtäin on seuraavaksi VOIvoi-luokka ja muistuttelimme mieliin mikä kumma oli istuminen kesken seuraamisen. Homma alkaa sujumaan ihan mukavasti, seisominen ja istuminen tahtoo vaan välillä mennä vähän sekaisin Fiukun pienessä päässä.

Lisäksi tehtiin luoksetulon pysäytyksiä ja kaukoja. Pysähdykset sujuu jo ihan hyvin. Kaukoissa taas on vielä puuhaa. Istuminen ja maahanmeno sujuu, mutta se seisomaan nousu, blääh. Lähellä onnistuu, mutta jo puolen metrin matka aiheuttaa sen, että Fiukkis etenee seisomaan noustessaan. Kokeilen seuraavan kerran namikippoa Fiukun selän takana.

Seuraavana vuorossa oli Oona. Onsku onkin ollut varsinaisilla lehmän päivillä viime aikoina. On vain naatiskellut olostaan. Hyvin oli silti kaikki muistissa. ALO-luokan liikkeitä tehtiin, ainoa mikä tuotti päänvaivaa on paikkamakuu. Onsku kun ei meinaa millään ymmärtää, että ollaan maassa, eikä esimerkiksi istumassa =) . Vähän hinkuaisin Onskunkin kanssa kokeeseen asti, mutta en tiedä... Ehkä on parempi pitää kuitenkin vain hauskaa itseksemme.

Awa oli viimeisenä vuorossa. Siitä onkin aikaa kun ollaan tokotettu viimeksi. Oon ihan tarkoituksella antanut Awan vähän kasvaa, kun tuntui että tokottelu meni vähän yleiseksi höösäämiseksi sen kanssa. Tauko on tehnyt hyvää. Sivulletulo on hautunut selvästi Awan älynystyrässä ja Awa tuleekin jo ihan mallikkaasti oikeaan asentoon ilman käsiapuja. Paikkamakuu oli Awankin kompastuskivi tänään, kun se seisominen olisi niin paljon mukavampaa ;) . Huomaa että Oonan ja Fidun kanssa olen taistellut seisomisen opettelun kanssa, niin Awa on oppinut sen suurinpiirtein ensimmäisenä, ihan varmuuden vuoksi =).