Awalla oli agiharkat ja pääsi taas viettämään mamin kanssa laatuaikaa kentälle. Fiukkis siis jäi kotiin.

Kaisan suunnittelema rata oli mielenkiintoinen. Ideana oli aidan takaa ohjaaminen, eli siis oli kahden aidan suora, mikä päättyi putkeen. Näiden aitojen vieressä oli 90 asteen kulmassa toiset aidat, jotka siis jäi koiran ja ohjaajan väliin. Kepeille meno oli haastava myös 90 asteen kulma ja radalle tuli myös yksi takaaleikkaus (jee!) .

Ei olla taidettu koskaan harkata Awan kanssa tuota aidan takaa ohjaamista, mutta en uskonut, että se tuottaisi ongelmia, koska Awa on muutenkin musta kaukana ja työskentelee aika itsenäisesti. Kepeille meno oli haastava, mutta hyvä tähän vaiheeseen, täähän on ollut harkkauslistalla jo ikuisuuden. Takaaleikkausharkat on hyviä just nyt, koska olen sössinyt niitä kisoissa urakalla. Jotenkin en saa päähäni Awan liikerataa, joka on siis paaaljooon suurempi kuin Fiukulla, vaan menen aina, kuin menisin Fiukun kanssa.

Alku meni siis loistavasti. Awalla oli loistava tempo ja oli hyvin kuulolla, aidan takaa ohjaukset sujui odotetusti hyvin. Kepeille mentäessä otin vastaisen käden käyttöön, joka oli virhe, koska Awa toteutti kirjaimellisesti pyyntöä ja ampaisi pois päin musta vauhdilla... Jummi, että hauveli on mahtava *sydän-hymppä*, vielä kun opitaan toistemme tavoille, niin hyvä tulee.

Korjasin kepeillemenon niin, että Awa tuli mun kyljen mukana ja se onnistuikin paljon paremmin. Sitten kosahti takaaleikkaus - yllätys yllätys ;) ... Hiottiin sitä vielä ja lopulta saatiin se ihan siedettävään kuosiin. A:lle meno oli seuraava jännitystä aiheuttava momentti. A:lle mentiin putkesta, mikä helpotti mun liikkumista ja oikean paikan hakua. Sain useamman kerran Awan tulemaan ihan oikein A:lle, eli käteen ja etutassut olivat kontaktilla. Ekan kerran otin Awan pois kontaktilta ja toisella kertaa mentiin A kokonaisuudessaan.

Yhteenveto: Pikkaisen Miss Täydellisyyden Tavoittelijalla menee herne nenään, kun ohjaan väärin, mutta huumorinkukka on sentään jo nupulla, että kestää virheitä jo huomattavasti paremmin kuin ennen. Oon itse jo oppinut mielestäni suhteellisen hyvin siihen, etten näytä Awalle, että väärin meni, en siis harmittele ääneen, mutta voisin mennä vielä vähän enemmän Awan liikkeeseen mukaan, niin jäisi vielä pikkaisen vähemmän jossittelun makua. Muutaman kerran Awa pääsi karkaamaan A:lle, mutta otti sentään joka kerran kontaktit hyvin. Tuntuu kuitenkin, että ihan pikkiriikkisen on A:n hohto haalistunut Awan silmissä, mikä on loistava juttu.

Fiukkis pääsi tekemään tunaria ja kaukoja illan päätteeksi. Hämy-kapuloita oli 4 + oma. Kapulat olivat rivissä ja väliä oli paljon, nyt kapulat olivat korkeahkon nurtsin seassa. Fiukkis haki oman oikein useamman kerran. Nyt näytti ensimmäisen kerran siltä, että Fiukkis haki kunnolla nenällä kapulaa, jipii! Homma alkaa etenemään. Nyt näyttää siltä, että vaikka Fiuku menee nenällä hakemaan yhtä kapulaa, niin sen löydettyään näkee muutkin ja haluaisi tuoda useamman kerralla ;) ... Tunnollinen likka. Eli harkataan lisäksi sitä, että on rykelmä niitä muita ja oma kaukana, haetaan vain sitä omaa ja tuodaan ilman ohjaajan apua vain se yksi mukana.

Sitten kaukoja. Edelleen seisomaan nousu on erittäin epävarma ja etenemistä tapahtuu helposti. Tein jokusen nousun niin, että oli namikippo takana, nojoo, oli vähän huonot eväät nyt... Että ehkä ei ollut tarpeeksi vetovoimainen tällä kertaa. Sitten kokeilin mielenkiinnosta niin, että Fiuku oli rappusella, joka on juuri sopivan levyinen tähän harkkaan. Ja rappunen tekisi sen, ettei tee mieli edetä. Pitää yrittää yhdistää nämä kaksi tapaa ensi kerralla :) .