Awan näyttelyharkka jatkui. Nyt osataan jo katsoa seisomisessa alemmas ihan hyvin, ryhdistä ei ole kyllä tietoa... Kun saisi Awan katselemaan toosi kiinnostuneena, niin sitten ehkä, mutta tällä hetkellä jos namit paranee, niin seisominen jää vain muistoksi ;) .

Seisomiseen saatiin vahvistus, ettei mun pidä mennä sinne sörkkimään käsineni - siis korjaamaan jalkoja, koska Awa jännittyy siitä ja asento menee silloin vähän köyryyn. Eli pitäisi vain liikkeen kautta saada se seisomaan paremmin.

Koplaus meni tänään paremmin, kun oli kädessä nameja valmiiksi ja samalla pidin kaulapantaa aika kireällä. Ei väistellyt takapäälläkään ihan niin pahasti, kuin viimeksi.

Ravailu meni taas ihan putkeen, se on meidän vahvin puoli ja onneksi se sujuukin jo ihan ilman kommervenkkeja =) .