Mun agirotu-urakka koostui kahdesta startista Fin Open-karsintakisassa lauantaina, Awan ja Ellin kanssa. Lähtöluettelon tarkempi tarkastelu kertoi sen tosiasian, että luultavasti koirien lähdöt osuisivat aika liki toisiaan. Se ei sinänsä haitannut, jos nyt ei vaan ihan päällekkäin menisi.

Pienet Agirotuposeeraukset tähän väliin =) . Awa ensin ja Elli sitten.

Awan vuki oli ensin. Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Rata oli mukava, paljon suoraa, vähän ansaa. Ainoa isompi ongelma oli ylösmenokontakteille osuminen, koska molemmat, A ja puomi, oli suoran päässä. Vuoroa odotellessa Awa oli hyvin kuulolla ja fiilis oli kohdillaan.

Alku oli suora: 3 aitaa, A, rengas ja putki. Aidat menivät hyvin, A:n ylösmeno oli ruma, alasmeno ja rengas oli ok. Putkea Awa ei sitten taas nähnyt, eli ihan identtinen virhe vrt torstain Riksun kisaan. Putki oli sen verran reunassa, että Awa juoksi suoraan ulos kehästä, eli luultavasti tässä vaiheessa tuli hyl. Kunniakierroksen päätyttyä otettiin putki oikein ja sitten menikin ohjaus uusiksi, en kerennyt enää valssaamaan ennen seuraavaa aitaa, vaan tein takaaleikkauksen. Itseasiassa tästä eteenpäin meno oli niin kamalaa, että en tiedä viitsiikö sitä edes kirjata ylös :/ .

Awan mielenkiinto oli kaikkialla muualla kuin suoritettavissa esteissä, räpellettiin siis kirjaimellisesti yksi este kerrallaan, sitten haettiin taas kuuloa ja huomiota. Koko radassa ei ollut oikeastaan mitään muuta hyvää, kuin täydellinen puomin suoritus! Keppeihin olen siinä mielessä tyytyväinen, että se oli radan toiseksi viimeinen este, Awaa ei ollut kiinnostanut homma enää toviin, oltiin tahkottu jo useamman kerran keppien lähtöä ja sitten jotenkin Awa sai koottua itseään sen verran, että jaksoi suorittaa kepit oikein -> työvoitto! Että pisteet siitä.

Myöhemmin otin lämppäreillä vielä hyppykuvioita - Awa oli palautunut normaaliksi, kuulo pelasi ja agility oli taas hauskaa. Mullekin jäi siis ihan hyvä mieli.

Kuinka sattuikaan sopivasti: kameran asetukset oli olleet pielessä, niin että Awan kisasuoritus ei nyt sitten tallentunut videolle (jee!), mutta kuvia on lämppäreiltä lohdutukseksi =) .

Sitten Ellin rata. Tuomarina oli Johanna Nyberg. Rata oli aika hankala Ellin näkökulmasta. Heti alun kahden aidan jälkeen oli ensimmäinen tiukka paikka, joka jatkuikin sitten useamman esteen verran. Toinen hankala paikka oli puomi, joka suoritettiin kaksi kertaa, tarkemmin sanottuna siis puomin ylösmeno. Kolmas vaikea juttu oli A:n alla oleva putkeen meno.

Elli siis messiin ja kontaktin ottoa. Elli oli kuulolla hyvin. Sitten radalle. Tarkoitus oli tehdä pieni vekki heti ekan aidan jälkeen, niin että Elli hyppäisi muurin vinottain, samalla mun piti siirtyä mukana muurin ja aidan väliin ja saada taas Elli hyppäämään muurin jälkeinen aita suorempaan, jotta veto muurin ja aidan välistä olisi helpompi. Käytännössä homma meni niin, että Elli varasti lähdön, vekin ehkä sain jotenkin tehtyä, mutta sitten ei ollut mitään jakoa enää niin lähelle kolmosta kuin suunnitelmassa oli ja Elli karkasi käsistä kolmosaidan takana olleelle puomille.

Pitkä pätkä meni ihan hyvin, vaikkakaan puomin eka ylösmeno tuskin osui. Sitten saatiin radan toinen hylky, kun en saanut painettua Elliä A:n alla olleeseen putkeen ja Elli meni A:lle. Loppu oli taas ihan ok, vaikkakin Elli taisi mennä renkaan sivusta loppusuoralla. Menoon olin kuitenkin tosi tyytyväinen :) .

Tässä vielä kuvia radalta.  Kuvat on ottanut Irene Vinha, kiitos hienoista otoksista! Rengas-kuva todistaa epäilyn todeksi, eli sivustahan mentiin niin että paukahti.

Ja video:

Agirotu 050708