Herättiin aamulla hauvojen kanssa ja normaalin kissa-tsekkauksen jälkeen päästin koirat takapihalle aamuaskareitaan toimittamaan. Pihalla on siis muutamana aamuna saapastellut yksi jännistystä elämäänsä hakeva kisu ja olen oppinut tsekkaamaan pihan silmämääräisesti ennen kuin lasken koirat ulos.

No, ei mennyt montaa sekuntia, kun Awa bongasi aidan toisella puolella olevan kissan, säntäsi aidalle ja samalla vauhdilla loikkasi metrin taaksepäin. Olin jo karjumaisillani Awalle, että antaa kissan olla, kun äimistyin Awan liikkeitä. Ja huomasin, että meillä olikin erikoinen vieras - siili, mitään kissaa ei siis ollut, vaan siili! Awa tuijotti piikkikasaa aivan ihmeissään ja yritti käydä nuuskimassa, että mikä kumma se on. Fiukkis oli varmaankin niin unenpöppörössä, kun ei tajunnut mitään ympäröivästä maailmasta ;) . Karjaisin koirat sisälle ja tsekkasin samantien Awan tassut, että oliko saanut osumaa ensimmäisestä säntäilystään, ei sentään, huh.

Kävin vilkaisemassa siiliä ja kah, niitä olikin kaksi.

Hurjan suloisia piikkipalleroisia. Mistä ne tiesikin tulla juuri tänään kylään, mä kun oon aaiina halunnu siiliä =) . Ja nyt mulla oli niitä kaksi, oujee!

Oltiin sitten kaikki kolme ihmeissämme, että mitä nyt pitäisi tehdä. Siilit olivat motittaneet itsensä aitauksen nurkkaan, mihin kaiken lisäksi porotti aurinko täydeltä terältä. Vaaleampi siili piti vielä hyvin huolestuttavaa ääntä, hengitti hyvin raskaasti. Mä jo aattelin, että kohta sillä hirttää pumppu kiinni, ja mitä mä sitten teen... Käväisin netistä vilkaisemassa siilin tarkempia tietoja, ja sieltä selvisikin, että kun siili pitää kyseistä ääntä, niin sitä vain jurppii. Hyvä, ei siis pumppu-ongelmia, phuuuh.

Yritin sauvojen avulla nostaa aidan alareunaa sen verran, että siilit olisivat päässeet siitä ulos. Vaaleamman siilin kanssa oltiin molemmat yhtä säikkyjä, siili pelästyi mun pelastusyritelmää ja mä pelästyin, kun siili pompsahti kunnolla ilmaan ja päästi samalla kimakan äänen.

Sain aitaa nostettua, mutta se ei pysynyt itsestään ylhäällä. Yritin sauvojen avulla ohjailla siilejä aidan ali, mutta miten tuollaista piikkipalloa ohjailet, kun se on jumittunut yhteen paikkaan?!? No sain aitaa kahdesta kohtaa nostettua ja toiseen paikkaan laitoin murkinaa ohjaamaan kulkua. Sitten piti lähteä hoitamaan omia askareita. Ikkunasta kurkistelin välillä, mitä takapihalla tapahtuu. Siilit seilasivat edestakas, mutta lopulta löysivät tien aidan ali oikeasta paikasta, jee! Olipa jännittävä aamu ;) .

Hauvat kävivät vielä jonkun ajan kuluttua takapihalla ja tässä tulos: Awa ensimmäisenä kurkisteli, että onko piha varmasti varmistettu, tietävätkö nyt kaikki että tämä on hänen pihansa ;) .

Fiuku: "Mitää sää ny oikeen touhotat?"

Awa: "Noku, noku tääl oli sellattii, sellattii... No en mää tiiä, mihin ne ny meni... Lensiköhä ne pois...?"

Fiuku: