Olimme Awan kanssa henkisesti valmistautuneet kevään viimeisiin näytelmäharkkoihin, kun tulikin viesti, että harkat on peruttu. Eihän siinä sitten hyvää harkkalatausta voinut heittää kankkulan kaivoon ja päätimme mennä agia harkkaamaan. Kavereiksi saimme Minnan, Justun & Nupun, Fiukukin pääsi näihin karkeloihin mukaan.

Päivän sana oli taas kontaktit ja pituus. Kepeille menoja hiottiin myös. Ensimmäinen radanpätkä oli aika suora, ei yhtään puolenvaihtoakaan. Keskityttiin kontakteihin ja putkeen, joka oli asetettu "väärin päin", eli sama idea kuin Riksun epiksissä. Koira lähetettiin putken takaa ja itse jäi sinne putken taakse, koira otettiin taas ulostulon jälkeen putken taakse. Toinen radanpätkä oli samaa tasoa, mutta sisälsi jo enemmän ohjausta.

Fiukkis aloitti. Kontaktit jälleen hyvät. Pituus onnistui, vaikka oli 90 asteen kulmassa. Tokalla radalla Fiukkis sitten kilahti. Keräsi kauhean vauhdin joka esteen väliin, mutta sitten ei kuitenkaan irronnut suorittamaan estettä. Otin muutaman kerran ihan aidalle lähettämistä ilman että itse liikuin. No se auttoi vähän, mutta silti... Tässä vaiheessa alkoi raksuttamaan, että tän laatuinen kilahtaminen on yleensä tarkoittanut sitä, että Fiuku on jostain kipeä. No sitten raksutti lisää ja muistin, että Fiuku kompuroi pe-harkoissa puomilla. Putosi laskevalta osuudelta jaloilleen kylläkin, mutta josko tärähdystä olisi silti ollut tarpeeksi. Pe-illan epiksissähän tää "tällainen meno" alkoi... Fiukun harkat siis loppuivat tältä päivältä tähän.

Awa teki hyvää rataa. Kontakteja mietittiin Minnan kanssa pitkään ja hartaasti, että mitä käskysanoja olisi hyvä käyttää. Nythän mulla ei ole ylösmenossa ollut mitään käskyä ja tuntuu, ettei Awa oikein yhdistä mitä yritän sille opettaa. "Ota"-käskyä olen käyttänyt alasmenossa ja se tuntuu luontevalta. Mutta koska se ylösmeno on meidän suurempi huolenaihe, niin päädyttiin sitten että kokeillaan, jos käyttäisin ota-käskyä ylösmenossa ja "ksss"-käskyä alasmenossa, vetäen siis Awan kuonon kiinni käteen ja kädellä A:n alas. Alasmenoa olisi tarkoitus kehittää niin, että pääsen käteni kanssa sieltä joskus pois ja tuo ksss-käsky voisi auttaa siinä. Käytännössä näin ekalla kerralla tää käskytys meni siis kutakuinkin näin: "AAAkiipeeOTA" ;) + muut variaatiot. Awa-parka yritti vain ymmärtää... Mutta eiköhän se ala selkiytymään tästä pikkuhiljaa (itselle).

Palkkauksessa palasin taas vanhaan tuttuun ja nimenomaan turvalliseen namiin. Mietitään lelulla palkkausta sitten, kun Awan hammaskartta alkaa haipumaan kädestä. Kai se käsi sitten vain on koiran näkökulmasta niin nartsan näköinen, ettei sitä voi tietää mihin toinen loppuu ja mistä toinen alkaa...