Fiuku on päässyt kokeilemaan canicrossia pitkästä aikaa. Lekuri käski hommata konkelin ja alkaa pyöräilemään, mutta koska me ei osata sitä jaloa taitoa, niin päätin kokeilla juoksemista. Onneksi Fiukkis ei juurikaan vedä, niin sopii koiville hyvin.

Saatiin yksi viaton sauvakävelijäkin sydärin partaalle, kun Fiukkis oli "vähän" kierroksilla lähdettäessä -> päästeli kaikenlaisia kurkkuääniä ja riekkui joka suuntaan miten sattuu. Sauvakävelijä-täti siirtyi pikkuhiljaa lähemmäs piennarta, mitä lähemmäs me päästiin. Ei kuitenkaan katsonut edelleenkään taakseen, täytyy sanoa, että aika sissi oli... Lähestyttiin kamalalla mekkalalla, kunnes oltiin ihan parin metrin päässä. Täti kääntyi lasittunein katsein meihin päin, niin reunassa kuin pääsi. Me mentiin ohi - mulla ilme "heee, se ooon ihaaan kilttiii...", mä kyllä luulen ettei se mennyt läpi =/ ... Kauheeta mikä verenhimoinen rakki Fiukusta on kuoriutunut...

Ilme oli kutakuinkin tällainen:

No onneksi loppumatkasta mekkala rauhoittui ja juokseminen oli jopa ihan nautittavaa. Fiukkis menee hyvin edessä ja on tuntumalla, mutta ei varsinaisesti vedä. Ihan kivaa, kun tälleen jaksaa itsekin juosta pidemmälle =).

Loppumatkasta Fiukkis oli siis jo oma normaali itsensä, meininki lähemmäs tätä:

Awan kanssa jatkettiin kadonneen vireen metsästystä...

... Lajina tällä kertaa agi. Awan kanssa tehtiin lyhyttä pätkää 3-5 estettä ja lelupalkka. Lelu toimi jonkun aikaa, mutta aika nopeasti väsyi. Tai mitä sitten ikinä tapahtuikaan, voi olla, että alkoi rauhoittelemaan mua, kun yritin kaikilla konsteilla innostaa.

Radalla ei ollut tällä kertaa niinkään väliä, tärkein oli Awan fiiliksen nostatus. No ainakaan se ei laskenut enempää... Kepit ja kontakti tehtiin monta kertaa onnistuneesti, jei!