Vihdoin oli vähän viileämpi ilma ja mun kesäflunssa-yritelmäkin on hellittänyt. Eli baanalle vaan =) . Mentiin kahdeksan jälkeen lenkkipolulle, että olisi vielä vähän viileämpää. Totutusti Awa lähti nelivedolla heti kun sai luvan ja minä kipitin perässä minkä kerkesin. Huh, että sitä voi kunto laskea muutamassa viikossa... Yhden pitkän suoran jälkeen olin jo ihan henki kurkussa ja oli pakko päästää Awa irti, että sain kävellä hetken.

Kokeiltiin juosta pätkä tällä tyylillä, että saisin vähän henkeä tasattua. No, Awa ei pystynyt ymmärtämään koko hommaa ja meno alkoikin muistuttamaan meidän taannoista pyörälenkkiä... Kiltisti siis laitoin Awan kiinni ja taas mentiin.

Harmittavasti Awa on alkanut peitsaamaan esim. alamäissä, kun on pakko vähän himmata vauhtia, ettei mene (omat) jalat alta. Joten loppumatkasta annoin Awan juosta irrallaan, jotta ravi löytyisi taas. Alkuun Awa peitsasi irrallaankin, mutta pienestä kehoituksesta (taisi käydä tuuri ;) ) korjasi raviksi ja jolkotteli loppumatkan hienosti ravilla, jipii!

Iltauinnit

Käytin Fiukun ja Awan vielä pikauinnilla. Molemmat vaativat vielä sen, että kahlaa itse veteen, mutta sitten lähtevät kyllä hyvin pallon perässä uimaan. Fiukulle pitää heittää ensin lähelle ja siitä sitten pikkuhiljaa kauemmas, niin ei huomaakaan, kun ui jo pitkällekin. Awa on tässäkin vähän nurinkurinen, jos sille heittää ensimmäisen kovin lähelle, niin katsoo vain suoraan silmiin ja selvästi ajattelee, että "saathan sä sen itsekin tosta?!" Eli siis eka heitto vain suoraan pidemmälle, niin sitten kelpaa neidille =) , nää tällaiset geenit on ihan selvästi sieltä isukin puolelta ;) .