Ja vieläpä aika oudoissa merkeissä - nimittäin pääsin agittamaan Koskisen Kiran kanssa  !

Testattiin vähän lähtisikö Kirkir edes mun matkaan, ja jos lähtee niin kuinka kauan mahtaa viihtyä . Lähdin ennen radalle menoa kävelemään Kiran kanssa ja hakemaan kontaktia. Alku näytti lupaavalta - Kira otti hyvin kontaktia ja oli innokas tekemään kaikenlaisia pyörimisiä sun muita, mitä pyysin siltä. Sitten vain radalle.

Itse agi meni ihan hyvin, ottaen huomioon, ettei olla koskaan aiemmin tehty yhdessä mitään ja taisi Kiralla olla vuodenpäivät siitä kun on viimeksi nähnyt esteitä. Vähän unista homma oli, mutta se tärkein onnistui, eli mun kanssa radalla pysyminen, vaikka mami istui kehän laidalla! Hyvä fiilis jäi ja eiköhän me jatketa testiajoja vielä  .

Sitten Awa. Awan koutsi vaihtui, kesä saadaankin sitten olla Jussin valvovan silmän alla  . Rata oli suurinpiirtein tällainen:

Awalla oli loistava fiilis ennen rataa, mutta radalla homma jotenkin taas uinahti. Nelkku-putkeen meno oli vähän hankala, että junnaaminen ei tietty mitenkään ainakaan nostata kieppejä. Lopulta saatiin ihan kelvollinen alku, kun lähdin aika läheltä ykköstä ja mentiin 2-3-mutka yhtäaikaa, sitten jatkoin samaan suuntaan edelleen Awan kanssa ja heitto koiranpuoleisella kädellä putkeen. Itse olin siis ajatellut käyttää vastaista ja puolivalssia kolmosen jälkeen, mikä olisi varmempi, mutta hitaampi. Uudessa versiossa sai olla haltuunoton kanssa tarkkana kolmosen jälkeen, muuten toimi hyvin.

Toinen ongelmahko-paikka oli okseri. Ekalla kerralla stoppasin oman vauhtini täysin Awan hypätessä ja niin Awakin löi jalat alas ja rimojen sekaanhan siinä ressukka joutui... Kokeiltiin sitten tasaisempaa vauhtia mulle, piti siis mennä käännökseen itse mukaan paremmin ja toimihan se .

Ja sitten kepit. Vein Awan pienellä kaarella kepeille, jotta sai paremman lähestymisen, niin koutsi-Jussi kehotti viemään vain ihan suoraan ykkösväliin, ilman kaikenmaailman kaarroksia. Kokeiltiin ja Awa osasi  ! Vau!! Pitääpi muistaa .