Että kävikin sitten hassusti, harkoissa ei ollut muita kuin me Fiukun kanssa... Ja sitten mäkään kun en tekisi paljoa, kun olen nyt sitten lupauksista huolimatta käärinyt Fiukun pumpuliin  . No, saikun jälkeen aina pari ekaa viikkoa on vähän tällaista, mutta kyllä se tästä tasoittuu...

Nyt tosiaan ollaan vielä sellaisessa vaiheessa, että en näe radalta mitään muuta kuin potentiaaliset koheltamis-paikat. Eli tässä tapauksessa: Jos veisin huolimattomasti ekan kerran A:lle, niin Fiuku voi juosta suoraan kontaktin läpi poikittain ja tippua A:n oikealle puolelle - auh. Seuraava autz-kohta oli rengas, sitä kun kauhistelen riippumatta siitä missä se on tai miten siihen tullaan, äkkiäkös Fiuku juoksee sitä päin, tai unohtaa takapäänsä olemassaolon ja rysäyttää siihen roikkumaan mahastaan *pyörtyy*. Sitten taas A:lle meno, sama vika kuin alussa. Eikö ole rentouttavaa agin harrastamista  ...

Alku sujui hyvin, A:lle meno oli turvallinen  . Putkeen Fiuku kääntyi lähettämällä, mutta sitten kosahdettiin kepeille - yllättäen Fiuku paukutti tokaan väliin. Uudestaan vain ja nyt onnistui. Vältettiin aita-ansa hyvin ja pituudelle - viuuuuuuh! Sinne män aidan kautta putkeen ennenkuin kissa ehdin sanoa! Mun siis piti tehdä pieni vekki pituuden jälkeen mutta ei mitään tsäänssiä. Kokeiltiin uudestaan ja uudestaan. Jos yritin ottaa aikaa lisää pituuden jälkeiselle puuhastelulle lähtemällä kepeiltä vähän aikaisemmin, tuli Fiuku mun mukana tokavikasta välistä ja sitten taas jos yritin ohjata takaa renkaalle, niin pah, putkessa oltiin. Lopulta sain hyvin käännettyä, mutta Fiuku jäi pyörimään renkaan eteen kysyen: "Mihin?!? Mihin?!? Mihin?! Puomi?!? Putki?! A?!? Sano ny?!?" Mikä tahansa muu olisi kelvannut, paitsi se rengas. Otettiin siis sitä yksittäisenä ja sittenkin oli työtä, että Fiuku hahmotti mikä mokoma irtoseinäke oikein oli. No, mä nyt olin sinänsä tyytyväinen, ettei se vain rysäyttänyt sinne sekaan päättömästi, kun kerran ei ollut hajuakaan koko esteestä  , yllättävän ei-Fiukumaista!

Fiuku pääsi kerran varastamaan puomille, vaikka oltiin sovittu toisin  . Tuli tuosta suorittamistavasta koutsi-Santun kanssa puhetta. Mun mielestä Fiukulla on korkeanpaikankammo. Siis on oikeasti, pelkää silloilla jne. Ja se korostuu aina saikun jälkeen, kun ollaan liikuttu vähemmän ja vastaavasti menee ohi aina kun ollaan harkattu tasapainoa jne kaikkialla missä sitä voi tehdä. Joten siis pienen varomisen puomilla olin pistänyt taas tän kammon piikkiin. Kunnes Santtu kysyi, että voisiko Fiuku luulla olevansa keinulla... Hmm.... Niin, siinäpä kysymys...