Awan ekat kakkosluokan startit on nyt sitten tehty . Tulos-saldo ei ollut mikään päätähuimaava (vitonen ja hyl), mutta varsinkin hylly-radasta jäi tosi hyvä fiilis.

Tuomarina toimi Kari Jalonen. Ensin oli hyppäri:

Täytyy sanoa, että Awa on kyllä aikamoinen rautahermo... Jos mä olisin ollut koira tuolla radalla, niin en olisi tajunnut ohjauksesta yhtikäs mitään ...

No pussille asti oli ihan ok, vaikka Awa varastikin. Taidettiin yllättyä molemmat yhtä paljon... Saatiin kuitenkin rytmistä kiinni ja alku oli ok. Mutta mikä ihme tuulimylly-vaihde mulle iski tossa pussin jälkeisessä kurvissa? Kädet heiluu ku heinämiehellä! Awa onneksi ymmärsi ja mentiin oikein. Jatkettiinkin sitä oikein tekemistä renkaalle asti, vaikkakin putkella tullut ohjausvirhe johtui väärästä ajoituksesta jo ennen rengasta.

Awa siis taittui juuri ja juuri renkaalle, ja tästä syystä mulle tuli liian voimakas haltuunotto, koska Awan nenä osoitti suoraan väärään päähän putkea. Awa olikin enemmän kuulolla kuin luulin ja kääntyi linjalta kokonaan pois... Kieltohan siitä pukkasi.

Muurin jälkeisellä aidalla taas ajoitusvirhe, mutta päästiin kuitenkin virheittä maaliin. Aika oli 39,44/42, eli -2,56, lopputulos 5, sijoitus 7.

Sitten aivan ihana agirata :

Siis tää on niin outo , mä sain Awan käännettyä kakkoselta kolmoselle, sitten suoraan edessä oli(si ollut) pussi ja mitä Awa tekee?! Bongaa putken! Siis kääntyy suoralta linjalta täysin toiseen suuntaan? Okei okei , siis mun olisi pitänyt pitää vastainen käsi ohjaavana koko mutkan sitkeästi, eikä ottaa koiranpuoleista käyttöön kesken kaiken... Kyllähän se on tiedossa, että tarvittaessa Awa irtoaa sivusuunnassa ihan kuinka pitkälle vain... Äh... Miten sitä yrittääkin tuollaista kisatilanteessa, vaikka tietää vallan hyvin, miten siinä käy...

No sitten meni puomin alastuloon asti varsin mallikkaasti. Awa muisti tehdä kaikki kontaktit oikein . A:n ylösmenoon olisi pitänyt ehkä hitusen selvemmin pysähtyä, mutta oli tuokin ihan ok.

Puomin jälkeen mä jotenkin kadotin Awan  - siis onhan se kyl aika pieni ja maan värinenkin  ... Saatiin kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla pelastettua seuraava aita ja loppusuorakin meni sitten suunnitellusti.

Taas ihana tuomarinsihteeri oli kirjannut ajan myös hyllylappuun ja se oli 38,96/45, eli -6,04.