Illalla oli vielä kaksi agikisaa Ellin kanssa, perusrata ja hyppäri. Tuomarina Kati Wala. Päivän saldo: 2xhyl.

Ensin oli perusrata. Sivusta katsottuna näytti aikamoiselta kiemuralta, mutta lähempi tutustuminen osoitti, ettei se ehkä ollut ihan niin paha. Paljon oli kuitenkin paikkoja, missä voisi mennä väärin, että ei näyttänyt ihan "Ellin radalta".

Alku siis oli heti hankala, miten saada Elli oikeaan päähän kolmantena olleeseen putkeen - päätin yrittää vekkiä ykkös- ja kakkosaidan väliin, jolloin suunta olisi jo vähän enemmän oikeaan putken päähän. Sitten seuraava kinkkinen kohta oli heti perään, eli putkesta renkaalle ja puomille. Ajattelin taas vekillä kääntää Ellin ennen rengasta puomille päin - suoraan edessä kun oli kepit. Seuraava harmaita hiuksia aiheuttanut paikka oli puomilta kepeille, kepit oli aika lähellä seinää ja mietin, että lähteekö Elli mun mukaan "seinää päin". Keppien jälkeen olisi meille radan pahin paikka - rengas ja tiukka kääntö oikealle - ansa-putki oli suoraan edessä. Suunnitelmassa oli hakea Elli mutkasta, eli olla aika liki kokoajan. Sitten olisikin hetken ihan ok rataa, mutta lopussa taas keinun jälkeen kolmen aidan rivi, missä voisi olla vähän hankaluuksia, mutta koska tyrkyllä ei ollut mitään kovin kiinnostavaa, niin en uskonut, että olisi kovin paha kohta.

Miten meillä sitten meni? Elli oli aivan kuutamolla lähdössä. Sain kuitenkin istumaan ja odottamaan. Kovin pitkälle en uskaltanut jättää, kun en tiennyt mitä se keksisi tuossa mielentilassa ;) . Vekki ykkösen ja kakkosen väliin jäi olemattomaksi, eikä veto kakkosen jälkeen riittänyt, kun Elli ykkösen jälkeen heräsi yllättäen tilanteeseen ja sai höyryn päälle ja kaahotti samaa vauhtia putken väärään päähän - hyl. Jatkettiin matkaa. Tuosta räpellyksestä johtuen en saanut vekkiä aikaiseksi myöskään putken jälkeen ja ohjauskin jäi vähän puolitiehen, kun en millään saanut päähäni oikeaa käskyä ja hätäpäissäni suusta lipsahti sitten "läpi" 8) … Oli siis aikamoinen ihme, että Elli kuitenkin ohjautui puomille niin kuin pitikin.

Puomin ylösmeno oli siinä ja siinä, alasmeno oli ok. Kepeillemeno oli iisi. Renkaan jälkeinen kääntökin sujui yli odotusten, jiihaa! Parit aidat ja A meni hyvin. Sitten oli ihan pieni sydärin paikka, kun Elli meinasi bongata putken väärän pään - taas. Mutta kas kummaa, ohjautui kuitenkin oikeaan päähän - jipii!! Loppu menikin sitten ihan hyvin, yhtä isoa kaartoa lukuunottamatta.

Sitten hyppärille. Hyppäri näytti vähän kivammalta, kuin äskeinen syherö, mutta rataantutustuminen osoitti, että ohjauksessa piti ottaa aikamoisia riskejä. Siis piti ohjata Elliä kaukaa, onneksi sentään edestä, mutta silti...

Ongelmakohdat oli meille viitos-putkesta ysi-aidalle. Kutos-aidalle piti saada Elli putkesta niin, että olisin jo aidan takana vastaanottamassa, siitä samantien hyppy ja välistäveto, taas hyppy ja välistäveto. Jälkimmäistä en vielä radalle mennessä tiennyt, kerkeänkö valssaamalla vaihtamaan puolta, vai olisiko pitänyt tehdä sylikääntö. Sitten olisi aita-muuri suoran päässä radalta poistettu A, jonka Elli voisi bongata... Aidan jälkeen putki-kepit-putki-aita-yhdistelmä oli melkoinen. Varmistaakseni kepeillemenon, mun piti jäädä ulkoreunaan, jolloin en millään kerkeäisi putken jälkeen vaihtamaan taas toiseen ääripäähän, vaan taas piti ohjata kaukaa ja tehdä vielä takari päälle.

Radalle meno oli nyt vähän kivampi, Elli oli vähän enemmän mukana. Alku sujui yli odotusten putkeen saakka. Sitten kosahti, Elli kerkesi valkkaamaan väärän aidan putkesta tullessa - hyl. Onneksi videointi on keksitty =) , luulin, että olisin ollut kääntyneenä Elliin päin kutosaidan takana ja siksi Elli olisi ohjautunut väärin, mutta olin niinkuin suunnittelinkin, vaikkakin haltuunotto olisi saanut olla paaaljon jämäkämpi.

Sitten sössättiin monta aitaa, kun meni koko homma sekaisin. Mutta saatiin taas homma luistamaan, ja loppu sujuikin ihan mukavasti.

Hyllyistä riippumatta fiilis oli hyvä, Elli oli molemmilla radoilla hyvin kuulolla. Molempien ratojen hyllyn syynä  oli riittämätön haltuunotto, että ehkä me opimme tästä jotain ;) .

Riksu 150708