Nyt sitten sain aikaiseksi sanoista teoksi Fiukun kanssa metsäpolkulenkin. Fiukulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää jutun juoni -> juoksi koko alkumatkan 5-10m edelle, kääntyi, haukkui kipakasti, juoksi mun luo, hyppi vasten ja sama taas alusta. Kun mitään ihmeellistä ei tapahtunut, Fiukku rentoutui ja kokoajan edellä juostu matka piteni, että kyllä se tästä.

Toinen, vähän yllättävämpi ja ikävämpi ongelma löytyi, nimittäin hengästyminen. Siis silloinhan ihminen alkaa muistuttaa kalaa kuivalla maalla. No ei siinä vielä mitään, mutta polut oli aika kivasti ansoitettu hämähäkin seiteillä - PTHYIII, thyii thyiii... En edes halua ajatella montako seittiä hämyineen tuli nieltyä, yöks. Pitää varmaan alkaa verestelemään vanhoja akrobatia-taitoja, ukemi (samurai-kuperkeikka) sinne tänne, niin johan pahimmat seitit olisi ohitettu ;) .

Reitin varrelle osui Iso mäki, joka kuuliaisesti köpöteltiin yhdessä ylös. Siis kirjaimellisesti, kuin kaksi vanhaa mummoa. Sanonta emännän ja koiran samanlaisuudesta pitää tässäkin paikkaansa =) , eli molempien pitää vahvistaa vasenta kankkua ja ylämäkikävely hitaalla temmolla on siihen ihan omiaan. Lisäksi Fiu sai harjoitella tasapainoa reitillä olleilla kaatuneilla puunrungoilla.

Awa pääsi tokottelemaan. Ja siinä sivussa jahtaamaan yhden kissan läheisen talon katolle, huoh. Awa on kehittänyt suhteellisen lyhyessä ajassa itselleen aikamoisen kissi-tutkan. Oltaisiin kyllä selvitty vallan mainiosti ilman sitäkin...

No, siis tokoihin. Huomiota haettiin varmaankin puolet ajasta ja huomion pysymistä mussa. Elukalla on vaan niin kevättä rinnassa, ettei meinannut millään mamma kiinnostaa hetkeä pidempään, nääs kun oli pyöräilijää, autoa, kissaa, lintua, koiraa, just name it... Sitkeästi jatkoin ja alkoihan se tuottaa tulostakin.

Tehtiin onnistuneet maahanmenot ja seisomiset seuraamisesta. Paikkamakuukin onnistui yli odotusten ;) . Sivulletuloja harkattiin lyhyeltä matkalta. Kaukoja kokeiltiin pitkästä aikaa. Muutamasta metristä Awa suorittaa jo maahanmenon ja istumisen hyvin. Seisomisessa eteneminen on vielä herkässä, pitäisi kokeilla mitä Awa tuumaisi namikiposta takana. Lopuksi taas puiden kiertoa. Awa irtoaa jo hyvin, tää on ihan selvästi sen lemppari.