Alunperin olin menossa vain Awan kanssa hyppärille, mutta koska Toivo oli ilman kartturia ja mä olin joka tapauksessa paikalla, niin me tehtiin sitten tärskyt. Eli Toivo kisasi molemmilla radoilla.

Tuomarina oli Risse Koponen. Agirata oli ensin, rata oli kivan oloinen, muutama tiukempi paikka, mutta ne oli kuitenkin täysin selvitettävissä.

Toivo siis tulilinjalla ensin. Vuoroa odotellessa hain taas kontaktia ja kappas, nyt se onnistui! Toivo oli nyt selvästi "mun kaa" =) . Meille hankalat radan osiot oli alku ja loppu. Otin paikallapysymis-harkkaa ennen omaa vuoroa - se oli aikamoisen työn takana. Mietin jo ohjaussuunnitelman muuttamista, että olisin juossut sittenkin aitojen vasemmalla puolella, jolloin olisin voinut lähteä Toivon kanssa yhtä aikaa, mutta sitten olisi pitänyt tehdä takaaleikkaus jonnekin. Joten päätin pitää pääni ja tehdä alkuperäisen suunnitelman mukaan. Lopun kepit-aita-aita oli myös hankala. Oli kaksi vaihtoehtoa: A) ottaa kepit varman päälle ja mahdollisesti sössiä aidat, tai B) mahdollisesti sössiä kepit ja ottaa aidat varman päälle. Valitsin suunnitelman A.

Alku sujui suunnitelman mukaan, Toivo malttoi hyvin lähdössä. A:n ylösmeno oli siinä ja siinä, ei kuitenkaan virhettä, alasmeno tehtiin niinkuin on sovittu. Sitten tiukka kääntö vasemmalle aidalle, tiukka haltuunotto ja keinulle. Haltuunotto levähti ja Toivo bongasi keinun vieressä olleen aidan - viuuuh, sinne meni. Suunnitelmana oli peruuttaa aidalta enemmän ja ottaa Toivo oikeaan käteen, mutta jostain syystä en sitten tehnyt niin ja tässä tulos.

Pitkä pätkä meni hyvin, puomin kontaktit oli ok. Kepit onnistui. Valssi onnistui keppien jälkeen, mutta sitten tuli vähän hätäinen ohjaus, jonka seurauksena rima tippui, saman hätäisyyden jatkuessa Toivo vielä paukutti renkaan sivusta.

Tuloksena oli siis hyl. En taas ihan muistanut kenen kanssa olen radalla ja osittain oli vähän löysähköä ohjaamista. Käskyt oli ihan hukassa, joten osan rataa tein tietoisesti äänettömänä, keskityin vain vartalo-ohjaukseen. Kokonaisuuteen olen kuitenkin ihan tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppäri ja se olikin jo paljon hankalampi. Toivon vuoro oli ensin. Vaikein paikka meille olisi -- niiiin, no alusta loppuun, ansoja oli joka puolella. Toivo oli vuoroa odotellessa hyvin kuulolla ja haki jo kontaktia ihan itsekin :) . Mä olin taas enemmän hereillä ja nyt tosiaan olin juuri Toivon kanssa radalla.

Heti alusta Toivo sai kutosvaihteen päälle ja piti vaihtaa lennosta ohjaussuunnitelma pussin jälkeiseen tiukkaan kääntöön oikealle. Mun piti siis jäädä sisäkurviin ja lähettää kepeille, mutta kun en kerennyt lähellekään minne piti, niin jäin ulkokurviin -> "tupla tai kuitti", lähetin kepeille summamutikassa, kun näytti siltä ettei Toivo kestäisi kuljetusta tippaakaan enempää. Pipariksi meni. Otettiin kepit uudestaan ja sitten onnistui. Loppu olikin sitten tiukkaa käskytystä ja hurrjaa menoa. Ei ainakaan tuntunut siltä, että olisi tullut kovin nättiä rataa... Mutta fiilis oli radan jälkeen silti aika hieno =) . Yhteenkään ansaan ei menty ja rimatkin pysyivät ylhäällä, vaikka ohjaus ei kovin tasaisena pysynytkään. Tulos 5, ajalla 37,54 eli -7,46, sijoitus 8.

Sitten 14 koiraa oli välissä ja Awan vuoro. Awankaan kantilta katsottuna rata ei ollut helpoimmasta päästä. Vaikein paikka meille olisi keskiosa, nelos-aidalta viimeiseen putkeen.

Alku sujui hyvin, aidan kiertoineen. Kepeillemeno näytti jo menevän ohi, mutta Awa lähti kuin lähtikin pujottelemaan - JIPII!!! Keppien aloitus on ollut meidän kompastuskivi jo jonkun aikaa. Keppien jälkeen mun ohjaukseen iski joku ihme virtapiikki... Taisi Toivon ohjauksen jälkeiset adrenaliinit vielä jyllätä ;) . Homma olisi siis mennyt varmaan ihan hyvin niinkin, mutta unohdin täysin, että Awa ei ole kovin estevarma vielä.

Tokalle putkelle asti siis tein niinkuin olin ajatellut, mutta sitten alkoi aikamoinen vedättäminen. Tarkoitus oli odottaa Awaa rauhassa putkesta ja jatkaa sitten matkaa ennemmin vähän lähettäen, mutta jotenkin en vain sitten millään pysynyt nahoissani ;) . Muuri ja aidat meni kuitenkin ihan hyvin, mutta sitten putkeen ohjaus oli kyllä ihan olematon huitaisu. Awa ei edes huomannut koko putkea, meni vain luottavaisena suoraan sinne, minne käsi näytti, eli ohi. Sitten tehtiin kunniakierros putken ympäri ja suoritettiin se oikein.

En saanut itseäni virheestä huolimatta kuitenkaan kuriin ja vedätys jatkui. Putken jälkeiset aidat meni taas ihan hyvin, mutta sitten ajauduin kurvissa ihan minne sattuu. No ainakaan en ollut liian lähellä ;) . Yksi meidän ongelmistahan on ollut, että ajan helposti Awan aidalta ulkokautta ohi, koska joko olen liian lähellä tai käsi nousee liian ylös. Nyt olin siis ihan vahingossa toosi kaukana, ja sain kerrankin ohjata niinkuin "normaalia koiraa" ;) . Awa luki tosi hyvin mutkan jälkeiset kaksi aitaa, mutta sitten ei enää millään kääntynyt viimeiselle. Olisi pitänyt vähän odottaa siinä Awaa, mutta minkäs teet, kun jalat vain vyöryivät eteenpäin... Ratavirheitä 10, ajalla 46,18 eli tulos 11,18, sijoitus 16.

Summasummarum, Awa pysyi matkassa tosi hyvin mukana, vaikka olisi voinut ottaa pienemmästäkin herneen nenään. Jospa kuitenkin seuraavalla kerralla tietyissä kohdin muistaisi viedä Awan vähän enemmän varmistellen perille =) . Toivon kanssa oli hauska mennä, varsinkin jälkimmäinen rata, kun olin itse kunnolla mukana hommassa.

Riksu 030708