Käytiin kokeilemassa vesipelastusta, eli vepeä. Meillä oli porukka, kumivene ja koutsi, eli sitten vain hommiin. Teoriassa tää kuulosti tosi hyvältä, mutta paikan päällä ensin repesi meidän Anne-koutsi ja sitten kaikki muutkin =) , meidän ihana "perhe-mallin" kumivene tuotti ihan pikkuruisia uskottavuusongelmia ;) ... Nooo, mitä pienistä ;) , kyllä tällä alkuun päästäisiin...

Ensimmäinen harkka oli veneestä rantaan uinti. Normaalisti mukana on kuulema kaksi ihmistä, toinen soutaa ja toinen pitää koiraa & avustaa veneestä poistumisessa. No, meidän pikku purtilohon ei mahtunut kuin yksi ihminen koiran lisäksi, joten soutaja saisi hoitaa molemmat hommat. Päivi vaatimalla vaati päästä venhoon, joten ei siinä sitten muu auttanut kuin suostua ;) . Juu, siis oikeasti vapaaehtoisten joukkio ei ollut päätä huimaava...

Ensimmäinen harkkaaja kehiin ja onneksi se sattui olemaan Xara, koska samaan aikaan, kun Xara oli hypännyt jo venhosesta pois, Päiviltä tippui toinen airo. Tyynen rauhallisesti Xara näytti mestarin elkeitä, kun kävi pelastamassa Päivin pulasta viemällä airon takaisin ja uimalla sitten vasta oikeaoppisesti rantaan. Ehta vepe-koira siis selvästi.

Fiukun ja Awan tyylisuorituksia:

Toinen harkka oli veneen haku. Aloitettiin kuitenkin niin, että koira vain haki lelun pikku-kumijollasessa olevalta ihmiseltä - tässä tapauksessa Päiviltä - edelleen ;) . Koiran piti ihan hetken vetää lelun avulla jollaa kapteeneineen mukanaan, mutta sitten loppumatka vain tuoda lelu omistajalle rannalle.

Otettiin vielä Xaralle samat harkat uudestaan niin, että Päivi oli rannalla. Purtiloinen tarvitsi siis uuden kipparin. Noo, pitihän sitä kaveria sen verran jeesiä, ja samalla saisi ylennyksen kapteeniksi, niin minä sitten uhrauduin ;) . Kiipesin kannelle ja sitten vain ruori käteen... Jumpe mikä matopurkki - ja koirankin pitäisi muka vielä johonkin mahtua?! Saatiin paketti kasaan ja eikun menoksi. Niin siis pois päin rannasta. Siis edelleen kauemmas siitä hiekasta... Jep jep, helppoa kuin heinänteko ;) . Pienen avun jälkeen päästiin matkaan ja saatiin hoidettua harkkaaminen ihan kiitettävästi. Kukaan ei hukkunut, eikä jäänyt seilaamaan ikuisiksi ajoiksi pitkin lampia ja jokia. Sen verran oli purtilon hallinnassa toivomisen varaa, että ensi kertaa varten olisi syytä etsiä jostakin joku venhosen käsittely kurssi ;) ...