Nyt Missu lunasti lupauksensa ja agitti Awan kanssa =) . Rata oli vaikea ja siinä oli paljon juttuja, mitkä oli aika vieraita Awalle. Awa lähti hyvin Missun mukaan. Hieman piti matkan varrella neuvotella välillä, etenkin milloin A:n suoritettaisiin ja milloin sitä ei suoriteta ;) . Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä.

On se vain opettavaista katsoa, kun joku toinen menee oman koiran kanssa. Mulle on sanottu jo vaikka kuinka kauan, että kohtelen Awaa hieman silkkihansikkain, että hanskoista olisi jo aika luopua. Olen siis samaa mieltä ollut ja yrittänyt tehdä kokoajan asialle jotain. Mutta kun.. .. .. Awa nyt vain ON se mamman pikku-mussukka ;) ... Nyt kun näki toisen tekevän osittain samoja virheitä ja korjaavan ne myös oikein, niin - no ehkä se nyt menee ihan oikeasti jakeluun.

Mä menin sitten vuorostani Eltsun kanssa. Alku meni hyvin, vaikka oli aika käkkyrä, Elli oli hyvin kuulolla. Puomin ylösmeno oli ruma, vaikka kerkesin hyvin kontaktille, mutta vaatii näemmä hieman jämäkämmän otteen siihen. Kepeille Elli oli menossa jo oikein, mutta viime tipassa loppui usko ja kaarsi kepeiltä pois 8/ . Eltsu oli ihan puusta pudonneen näköinen ja väitti, että nyt huijaat, ei nää oo kepit. Otettiin uudestaan ja taas sama juttu. Hämäsiköhän oranssi aita sitten niin, kun (punaiset) kepit oli aika lähellä aitaa... Kolmannella sitten mentiin jo oikein.

Muuten tuli vähän isoa kaartoa ja yhdessä kohtaa oli putki mukavampi kuin aita, minne siis olisi pitänyt mennä. Mutta siis paremmin Eltsun kanssa nyt meni kuin viimeksi - joka oli siis se meidän pohjanoteerauskerta *viheltelee*.

Sitten pääsin kokeilemaan agia bc Toivon kanssa. Alku näytti aika kaaoottiselta ;) . Toivo meinasi, että vihdoin on tajuttu mitä hän on AINA halunnut - saada olla yksin radalla, jiihaa!! Lahjoin jonkun aikaa Toivoa avokätisesti (hyppy-palkka-hyppy-palkka) ja kiinnostus nousi pykälän. Sitten kokeiltiin pidempää pätkää ja taas mentiin pykälä ylöspäin.

Alun shokkihoidosta selvittyämme homma alkoi näyttää ihan agilta. Välissä oli pätkiä, mitkä ei sujuneet sitten ollenkaan, mutta myös pätkiä, kun oltiin suunnasta ja vauhdista yhtämieltä. Lopulta taidettiin kuitenkin tehdä vähän enemmän hyviä pätkiä kuin huonoja.

Kaisa pääsi sitten Awan puikkoihin. Awa lähti Kaisan matkaan hyvin. Vauhtiakin oli. Päällimmäisenä jäi mieleen kepit: Kaisa vei Awan aika pitkälle, kun taas mä oon enemmän lähetellyt. Mä oon jotenkin ajatellut, että sekoitan Awan kokonaan, jos änkeän sinne hirveän lähelle, mutta ei se mitään seonnut, hienoa ja varmaa pujottelua teki alusta loppuun. Eli pitääkin testata =) .